Soctor's Corner jutut:

> Sportti ja hokii
> Kevättä ilmassa
> Kolmantena päivänä...
> Toinen tuleminen
> Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en

Sporttii ja hokii…

Jaahas, se on kevään urheilut sitten urheiltu ainakin näin joensuun näkökulmasta. Jokipojat, Josba ja Kataja kaikki ovat jo ulkona pallosarjojen ratkaisupeleistä joten ei taida olla syytä mitalikahveihin tänä keväänä.

Noh, eipä tuon niin väliksikään sillä varsinaisia urheilusuorituksia merkittävämpää rooliin ovat viime aikoina nousseet ainakin tiedotusvälineissä kaikenmaailman kohut ja jupakat. Karalahdelle rapsahti yli vuosi ehdollista vankeutta huumekauppohin sekaantumisesta. Se on sitten eri asia mitä Karalahden ja moottoripyöräkerholaisten välillä oikeasti tapahtui, sillä Karalahtihan ei kommentoinut asiaa millään tavoin poliisikuulusteluissa. Varmaan ihan viisas ratkaisu, ottaen huomioon vastapuolen jätkien toimintatavat ja suhtautumisen kerhon asioista puhumiseen. Näinköhän Karalahti saa vielä jossain itä-euroopan sarjassa uransa nousuun?

Ja Kaisa Variskin meni ja kärähti huumeista ampumahiihdon puolella. Siisti homma, varsinkin kun heti alkoi mielettömät spekulaatiot siitä että kyseessä on ruotsalaisten salaliitto. Niin varmasti. Jos ne urpot ei ole vieläkään saaneet ratkaistua edes Olof Palmen murhaa niin tuskin ne kykenee mihinkään kansainväliseen ampumahiihtosalajuoneenkaan. Varishan on kyllä jättänyt valituksen päätöksestä ja jotain epäkohtia siellä on ollut sillä hän ei ole saanut edustajiaan mukaan testeihin. Eli siis selkeä salajuoni. Tai ainakin tv-elokuvan paikka.

Harri Olli taas meni ja joi viinaa. Ohoh. Aika hurja temppu suomalaiselle nuorelle miehelle. Ei ois kyllä uskonut. Eikös se Nykäsen Mattikin hypännyt tarinoiden mukaan melkein aina pikkupäissään kun oli niin ylivoimainen joka tapauksessa. Ja ilmeisesti noissa jääkiekkoporukoissakin tuo kalja maistaa aina silloin tällöin. Ja kelleppä ei maistaisi. Aikamoista hurskastelua ja tekopyhyyttä alkaa syyttämään Ollia alkoholin käytöstä, kun on aivan selvää että kyse on jostain muusta kulissien takaisesta toiminnasta.

Noh onneksi kevään iloksi alkoivat taas formulat. Huh että on turha laji. Ja vielähän ne jääkiekon mm-kisatkin ovat tuloillaan. Tänä vuonna mielenkiintoisinta niissä karkeloissa on se että ne pelataan ensimmäistä kertaa ikinä Kanadassa. Ehkäpä tällä kertaa näemme myös jenkeiltä ja kanukeilta huippuluokan joukkueet. Tai sitten ei.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kevättä ilmassa

Se oli sitten viime viikolla ensimmäinen kevätpäivä, linnut lauloivat, näin pajunkissoja ja aurinkokin paistoi ja lämmintä riitti. Harmi ettei syksyn ja kevään väliin tänä vuonna mahtunut talvea. No pitää ajatella positiivisesti, kevään tulo tarkoittaa myös sitä että kesäfestarit lähestyvät hyvää vauhtia ja mikäs sen mukavampaa. Joka vuosi loppukesästä sitä ajattelee että nyt sai olla viimeinen vuosi festareita, niin työntekijänä että myös kävijänä. Mutta koska olen tuota samaa mantraa hokenut jo puolivuosikymmentä alan pikkuhiljaa myöntää itselleni että kyllähän sitä sitten kuitenkin jonnekin eksyy… jos ei muuta niin hollantilaiselle pikkufestarille vetämään parin tunnin rakettimenot ja takaisin belgiaan töihin.

Tänä kesänä Provinssirock viettää juhlavuotta ja se kyllä näkyy ohjelmassa. Kaikkien takuuvarmojen kotimaisten lisäksi seinäjoelle saapuvat muun muassa Foo Fightersin poijjaat ja huhut kertovat että lisää kovia nimiä on neuvottelun alla. Noh onneksi Ilosaarirockin ei tarvitse päteä ameriikan isoimmilla stadionbändeillä vaan tunnelma ja mielenkiintoiset artisti valinnat riittävät. Yhtenä tällaisena pidän kotimaista Turisasta joka tuntuu nauttivan suurempaa suosiota maailmalla kuin suomessa. On meinaan jätkillä sellainen viikinkimeininki että oksat pois. Ja onhan kaikkien länkkäreiden suosikkiyhtye Samettivallankumous kiinnitetty myös Ilosaaren joukkueeseen. Veikkaanpa että tänäkin vuonna liput menevät juhannukseen mennessä loppuun. Provinssille taas veikkaan hieman ohraisempaa kohtaloa. Viime vuonna jo nähtiin että vaikka ohjelma olisi paperilla miten kova tahansa niin ei tarvita kuin yksi artistin peruuntuminen, hieman huonoa säätä ja tuuria niin homma saattaa levitä käsiin. Tänä vuonna riskiä kasvattaa se että bändien hinnat ovat tasaisen varmassa nousussa ja en usko Foo Fightersien olevan sieltä halvimmasta päästä enkä myöskään usko että se jää viimeiseksi isoksi kiinnitykseksi. Ruisrock ei ole vielä ohjelmastaan mitään hiiskunut mutta ilmeisesti sielläkin muhii jotain suurta, onhan puikoissa sentään Merimaa, kuuleman mukaan aika kova jehu näissä hommissa. Mielenkiinnolla odotan kilpavarustelun tämän osapuolen vastausta.

Yksi suomen kesän mielenkiintoinen piirre ovat juhannusfestarit, joita on jokaisessa niemennotkossa ja lahdenpoukamassa. Miten pitkään ihmisillä riittää jaksamista aina vaan uusille festareille ja miten pitkään suomessa riittää fiksuja bändejä niille kaikille soittamaan? Jo nyt tilanne on se että isoimmat bändit jyräävät helikoptereiden voimalla läpi maratonmäärän keikkoja parin humalan huuruisen päivän sisään. Mitenhän käy esimerkiksi Raumanmeren juhannuksen nyt kun siitä tuli porinmerenraumanmeren juhannus? Veikkaanpa ihan intuition pohjalta että munilleen menee. Vaikkakin onhan se humalaisten urpojen määrä suomessa vakio ja Sedu jos joku osaa sitä porukkaa pyörittää tahtonsa mukaan.

Noh oli miten oli, niin onhan se ihan perskuleen siistiä, että talven, tai ainakin pitkäksi venyneen syksyn, jälkeen tulee kesä ja festarit, ja ihmiset alkavat taas hymyillä.

Ensi kuussa jaarittelen ja purnaan urheilun ja varsinkin urheilu-uutisten nykytasosta suomessa. Ja sehän kiinnosti kaikkia…

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kolmantena päivänä…

Viitaten viime kuun Soctor´s Corneriin pidän nyt suuni tukossa. Katsellaan uusiksi Helmikuussa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toinen tuleminen

Se olisi sitten tullut aika historian toiselle Soctor´s Cornerille. Viime kuussahan lupasin paljastaa kaiken, siis aivan kaiken, Samettivallankumouksen rumpalin Ensio ”Enska” Kinnusen naisseikkailuista. Nyt on valitettavasti vaan niin että Supo otti minuun yhteyttä ja kielsi levittämästä näin arkaluontoista materiaalia yhdestä aikamme merkkihenkilöstä. Näin siis olkoon. Yksityisyyden suoja laskeutukoon Enskarin ylle. Mutta sen verran on pakko paljastaa että eipähän tuo poistunut Ensio viimeksikään yökerhosta yksin, eikä edes kaksin… ameriikan meininki.

Mutta jos en voi kertoa Ension naisasioista mistä sitten kertoisin? Kun ei jaksaisi valittaa vieläkin jatkuvasta syksystä ja harmaudesta, saati narista ainaisesta jouluhysteriasta eikä varsinkaan ottaa mitään kantaa linnanjuhlien kulkuun tai tarpeellisuuteen yleensäkään. Sittenhän vaihtoehdoksi jäävät vain henkilökohtaisemmat, omasta kokemusmaailmasta lähtöisin olevat kirjoitukset. Mutta ne taas avaavat sen ongelman, että ketä hittoa oikeasti kiinnostaa kuulla kun esitän oman analyysini Jokipoikien tämänhetkisestä tilanteesta, uusimmasta levyhankinnastani tai viimeisimmästä asiasta joka minua ketutti. Voisinhan toki analysoida syväluotaavan ironisesti myös naisen ja miehen eroja tai sitten kertoa mikä tekee äijästä äijän ja näin varastaa Hynysen parran. Mutta kun ei sekään lähde.

Mikä siis eteen kun ei halua tekstissään tehdä irstaita paljastuksia, valittaa itsestäänselvyyksistä, valuttaa omia aivopierujaan muiden harmiksi eikä varsinkaan ottaa mallia suosituksi mutta ohueksi havaitusta tavasta kirjoittaa. Ehkäpä vaihtoehdoksi tarjoutuu siis olla kirjoittamatta jos ei siihen ole mitään syytä eikä aihetta. Jos ei ole omaa ääntä, niin onko pakko kailottaa? Riittääkö ”antaakaa määkin huudan, määkin olen kännissä” mentaliteetti miten pitkälle?
Ei riitä.

Siksi kaikki maailman blogit, tai ainakin suurin osa niistä, tulisi lopettaa tykkänään. Internet on hieno asia, vapaa tiedonkulku ja kaikki muu vastaava. Mutta sen sivutuotteena on juuri blogien kaltaisia ilmiöitä. Kun ihminen kirjoittaa joka päivä, tai jopa useasti päivässä, blogiinsa kaiken minkä on nähnyt, tehnyt ja kokenut ilman merkityksen häivääkään, katoaa kirjoittamisesta sen hienoin ulottuvuus, ajattelu, ja tilalle tulee vain asioiden raportointi. Tyhjää pälinää. Enkä nyt tarkoita että kaiken tekstin pitäisi olla filosofiaa, mutta kyllä nyt jokin merkitys tulisi olla. Päiväkirjoilla ja itseanalyysillähän taas ei ole blogien kanssa mitään tekemistä jos joku niin kehtaa väittää; blogeja kirjoitetaan muiden luettavaksi, päiväkirjoja itselleen. Mikä siis pistää niin monen ihmisen avautumaan asioistaan ventovieraille internetissä ilman sisällöllistä painoarvoa tai edes varsinaista sanottavaa? Kaipa se on kuulluksi tulemisen tarve. Olen internetissä, siis olen.

Totta kai on olemassa myös hyviä blogeja, en ole sellaista vaan vielä lukenut. En ole blogeja vastaan, vaan niitä kirjoittavia ihmisiä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en

Näin laulaa Jaakko Teppo laulussaan Hilma ja Onni. Kyllähän nuo fiilikset menee vähän samalle osastolle aika herkästi kun katsoo ikkunasta ulos harmaaseen ja sateiseen Joensuuhun. Ei paljon naarata. Mutta koska Samettivallankumouksen poijjaat on niin rempseitä veijareita, en minäkään halua pilata nettisivujen tunnelmaa turhalla itsesäälillä ja narinalla, vaan tarjoan pari perusprinsiippiä syksyn harmauden voittamiseen.

1. Osta joku hyvä levy, tai jos rahat tiukassa, lainaa sellainen kirjastosta. Tietysti suotavaa olisi jos kyseinen levy sattuisi olemaan juuri Samettiherrojen uutukainen mutta muukin kelpaa. Itseäni on lämmittänyt viime aikoina muun muassa PJ Harveyn mainio uusi lätty sekä Danzigin tuotanto. Ei sitä vaan oikein jaksa murjottaa jos stereoissa pauhaa hyvä musiikki, silloin ei paljoa sateet ja tuulet haittaa.

2. Mene Jokipoikien peliin. Tämä on ehdoton varsinkin jos haluat saada vilauksen Samettimiesten sielun elämään. Nimittäin on tuo bändi täynnä aika kovia faneja. Ei uskoisi millaiseen nyrkin heiluttamiseen ja huutomyrskyyn nuo muuten niin rauhalliset ja charmantit nuorukaiset yltyvät kannustaessaan Joensuun kiekkoylpeyttä. Ja halliltahan saa myös maailman parasta makkaraa ja tietysti lätkäliigoja, joiden papereissa on varmaan vieläkin Lahden Kiekkoreippaan logo. Pelin tiimellykseen ja hallin tunnelmaan kun antautuu, niin on huolet aika kaukana pari tuntia.

3. Käy katsomassa joku keikka. Jotenkin tuntuu että Joensuulaiset eivät osaa enää käydä keikoilla. Tottahan on toki että keikkatarjonta on nykyään pienempi siitä mitä se oli vielä vanhan Kerubin ollessa voimissaan ja ennen kaikkea olemassa, mutta kyllä joka viikonloppu, ja usein viikollakin tapahtuu! Joensuussa on jo pitkään järjestetty klubeja ja tapahtumia ainakin Teatterilla, Jokelassa, Kuppilalla ja nyt alkaa paukkua myös Karjalantalon suunnasta. Joten lopetetaan se vanha kitinä siitä että joensuussa ei tapahdu mitään, ja otetaan itseämme niskasta kiinni ja mennään porukalla keikoille. Varmasti löytyy jokaisen musiikkimaulle jotain kiinnostavaa seuraavan kuukauden aikana. Ja live-musiikki ystävien ja virvokkeiden kera on kyllä parasta. Kun olet hikisellä klubilla tohkeilemassa bändiä, niin ei paljoa kiinnosta sataako vai paistaako ulkona.

4. Jos mikään yllä olevista ei toimi ja silti haluat vielä murjottaa ja koko ajan kiristää päätä, niin ahdistele sitten kerralla kunnolla. Mene yksin tai toisten samanmielisten kanssa mökille, mielellään sellaiselle jossa ei ole juoksevaa vettä eikä ainakaan sähköjä. Ota mukaan kirja, korvalappustereot ja punkkua. Kuuntelee synkkää musiikkia ja murjota pari päivää oikein urakalla ja pyöri itsesäälissä vähintään 8 tuntia päivässä. Hoida ankeuskiintiö täyteen ja huuda metsässä. Kyllä se siitä sitten vielä iloksi muuttuu kun on saanut luvan kanssa olla surkeista surkein jonkin aikaa.

5. Vältä viimeiseen asti telkkarin eteen pesiytymistä. Simpsonit saa kattoa ja urkkaruudun, mutta muuta ei. Telkkari vaan pahentaa väsynyttä fiilistä. Lue mieluummin vaikka kirjaa tai lähettele Samettivallankumouksen jätkille tyhmiä sähköposteja.

Siinäpä jokunen ajatus syksyn selättämiseen. Ensi kuussa Soctor´s Corner paljastaa kaiken, siis aivan kaiken, Ensio Kinnusen naisseikkailuista…